Muistoissamme
FI MVA
"Elli"
15.8.2010 - 28.10.2022
Elli oli yksi elämäni koirista, erityisen rakas ja sen luopumisesta toipuminen jatkuu yhä.
Tämä tyttö oli omanlaatuinen iso persoona. Se oli vähän sellainen yhden ihmisen koira, eikä se pitänyt vieraita ihmisiä oikein minään. Makupaloja se kävi hakemassa innolla, mutta sen jälkeen lähti touhuamaan omiaan. Elli viihtyi vallan mainiosti niin laumassa kuin ihan yksinäänkin. Se saattoi jäädä ulos omia juttujaan tekemään kun muut tulivat sisälle. Se jopa unohtui joskus sinne, kun se oli musta koira ja pimeällä puuhasteli jossain pihan nurkalla tekemättä itsestään sen kummemmin numeroa. Jääräpäinenkin se oli. Jos Elli jotain halusi niin se ei kyllä antanut periksi ja yleensä se saikin kaiken mitä oli vailla. Vieraiden koirien kanssa se tuli oikein hyvin toimeen, kun ei se juuri niistäkään välittänyt. Ainoastaan omassa laumassa Tiitu oli sellainen, jonka kanssa sillä ei oikein natsannut. Sen kanssa se kuitenkin tuli hyvin toimeen jos vain aita oli välissä. Aidan läpi tytöt eivät koskaan ottaneet toisistaan mittaa.
Elli alkoi sairastelemaan iän myötä, ensin sille tuli talipatti jota hoidettiin koko kesä ja lopuksi se poistettiin leikkaamalla parin nisän kera. Tästä meni vuoden verran kun Elli sai kohtutulehduksen, se poistettiin ja tyttö parani siitä todella hyvin. Lokakuussa 2022 siltä sitten alkoi takajalat halvaantumaan. Lääkärissä ei selvinnyt halvaantumiselle syytä, edessä olisi ollut isot tutkimukset ja paraneminen olisi kuitenkin ollut epävarmaa. Kipulääkkeet eivät auttaneet kun ei se tuntunut olevan olleenkaan kipeä, jalat vaan eivät kantaneet. Ihan kuin se ei olisi tuntenut takajalkojaan ollenkaan. Ikää Ellillä oli jo siinä vaiheessa yli 12-vuotta, ei se ollut ansainnut pitkiä hoitoja (mikäli edes olisi ollut jotain mitä pystyy hoitamaan) ja tutkimuksia, joten päätin tytön päästää pois. Kyllä se sattui kamalasti, mutta aina pitää kuitenkin ajatella sitä koiraa enemmän kuin itseään.
En ollut yhtään Ellin pois menoon valmistautunut ja suru on ollut valtava. Nyt olen jo joskus voinut naureskellen muistella tytön touhuja, mutta edelleen tulee hetkiä kun iskee kova ikävä rakasta kaveria ja tätä kirjoittaessanikaan en pysty sitä itkemättä tekemään. Näin suurta persoonaa ei varmasti ikinä meidän perheestä löydy, kiitos Elli kaikesta!
POHJ & FI & SE & NO & EE MVA EE VMVA
"Jatsi"
26.9.2006 - 10.6.2022
Jatsi oli meidän ensimmäisestä pentueesta.
Jatsin luonteeseen olin erityisen tyytyväinen. Se oli iloinen ja helppo koira, sille sopi aina kaikki ja se ilolla vain oli hommassa mukana. Sen kanssa kokeilin agilityä ja mitä ikinä keksinkään kokeilla. Tämä tyttö ei murehtinut pienistä asioista ja sen kanssa oli todella helppo kulkea kaikkialla. Jatsi tuli ihan kaikkien kanssa toimeen, niin omassa laumassa kuin vieraidenkin koirienkin kanssa. Jatsin kaltaisia koiria luonteensa puolesta toivon saavani vielä lisää, kuin myös terveytensä puolesta. Tämä tyttö eli pitkän terveen elämän, yhtä pientä pissatulehdusta lukuun ottamatta sillä ei koskaan ollut mitään. Jatsin sisaruksille puhkesi valitettavan monelle diabetes, mutta Jatsille ei edes sitä puhjennut.
Kiitollisena muistelen Jatsin elämää. Minulla on sen jälkikasvua monessa polvessa kotona, joiden toivon elävän yhtä terveen ja pitkän elämän kuin Jatsi eli. Kiitos Jatsi!
POHJ & FI & SE & NO MVA
JEHNAJAN KAMFERTTI
"Rico"
30.7.2008 - 7.2.2019
Rico muutti meille mutkan kautta n. parin vuoden iässä. Se oli meidän toisesta pentueesta ja sille kun etsittiin kotia, niin hain sen ja se muutti aluksi tätini luokse asumaan. Jossain välissä se sitten kumminkin muutti meidän laumaan ja hyvä niin. Sillä oli vähän hankalampi luonne. Minä pärjäsin sen kanssa kyllä oikein mainiosti ja kurittomuuskin saatiin aisoihin ajan myötä. Sellainen iloinen hössöttäjä se oli, jolla leikit saattoi mennä mahdottomuuksiin välillä. Opin hyvin poikaa lukemaan, milloin leikit on hyvä keskeyttää ja ajan myötä tästä syystä se tasoittuikin kovasti.
Rico rakasti näyttelyitä, se tykkäsi siitä huomiosta mitä siellä saa ja se oli sille semmoista yhteistä mukavaa tekemistä.
Omassa laumassa Rico tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa, vähän se oli kovakourainen tyttöjä kohtaan leikkiessään, mutta kyllä ne tytöt sen ruotuun laittoi jos leikki meni liiallisuuksiin. Toisten urosten kanssa pystyin sitä käyttämään lenkillä ongelmitta, mutta samaan tarhaan sitä ei tietenkään voinut niiden kanssa laittaa.
Rico alkoi sairastelemaan, sen luonnekin oli muuttunut vähän äkäileväksi sen myötä ja päätin sen viedä viimeiselle matkalleen helmikuussa 2019 kun se vaikutti kipeältä.
Tämä poika ei valitettavasti minun kennelin nimissä jatkanut sukuaan. Sillä oli jokunen pentue joissa lähes kaikissa oli jotain sairauksia. Tästä syystä päätin jättää pojan pois jalostuksesta sairauksien tullessa ilmi.
Paljon Rico opetti minulle elämänsä aikana, kiitokset pojalle siitä!
POHJ & FI & SE & NO MVA
"Jussi"
22.6.2002 - 26.1.2019
Jussi muutti meille n. kolmen vuoden iässä.
Se oli vaihtanut kotia jo muutaman kerran ja sillä hetkellä se eli tarhassa ympyrää juosten, turkki oli hoitamaton ja sen käytös oli niin kuin se olisi täysin ns. tynnyrissä kasvanut. Äkkiä poika meillä tottui asustelemaan. Hetki sillä meni kun sen piti seurata tarkkaan ihan kaikkea mitä minä puuhasin. Sille oli ihan kaikki uuttaa ja ihmeellistä, jopa kattolampun syttyminen illalla. Poika istui minun vieressä tuijottamassa kun vaikka vaan tiskasin. Makupalojakaan se ei oikein tajunnut ottaa, semmoisen saatuaan se vei kiireesti herkun johonkin tutkiakseen mitä se on saanut. Sitä se teki siihen asti, että tytöt hoksasivat sen ja kävivät herkut aina varastamassa siltä.
Jussin kiikutin sitten näyttelyynkin ja sekin oli aika opettelussa. Aluksi poika oli ihan kaikkien kaveri, kun ei se tajunnut ketään varoa. Muutaman kerran se meinasi saada toisen uroksen päällensä, niin sen jälkeen se oli puolustuskannalla ihan koko ajan. Me kuljettiin pojan kanssa kyllä pitkä ja kivinen tie. Muutamankin kerran tuumasin, että en vie ikinä Jussia mihinkään, vaan aina joku sai puhuttua ja kannustettua minut se näytille viemään. Sitten kun poika alkoi luottamaan minuun ja sain Jussin siellä käyttäytymään, niin sen kanssa oli todella mukava näyttelyissä kulkea. Se ei välittänyt edes muista uroksista, jotka ääntä päästivät, iloisena se vain niitä katseli.
Jussi oli todella vilkas, iloinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva poika. Jos nyt jotain olisin sen luonteeseen toivonut, niin haukkuherkkyys ja se pihassa pysyminen olisi tehnyt sen luonteesta täydellisen. Se kuitenkin muutti minun luokse vasta aikuisen iässä, joten paljonhan sekin käytökseen vaikuttaa.
Jussilla ehti olla elämänsä aikana useampi pentue ja sen jokunen jälkeläinenkin on jatkanut sukuaan. Minun koirien sukutauluista Jussi löytyy lähes jokaiselta jostain kohtaa ja olen siitä kyllä kiitollinen. Poika eli todella pitkän ja terveen elämän.
Kiitokset Jussille kaikesta!
FI MVA
PAUKAPÄÄ AFRUVVA
"Missi"
4.3.2004 - 8.8.2015
Missi oli se ensimmäinen narttu, joka teki minun kennelin nimiin pentuja.
Tämä tyttö oli todella tottelevainen ja viisas kaikin puolin. Nuorena tyttönä se oli aika tiukkakin narttu, se ei välttämättä tullut kaikkien kanssa toimeen, mutta iän myötä siitä tuli paljon lupsakampi. Se oli meidän lauman johtaja ja se hallitsi laumaa ihan vain katseellaan ja olemuksellaan. Vieraat koirat se hyväksyi meidän lauman joukkoon jos ne vain eivät lähteneet Missiä haastamaan. Yleensä kaikki kyllä osasivat jo tytön elkeistä lukea, että parempi jättää semmoiset aikeet sikseen. Ellin Missi otti vähän niin kuin omakseen, kun siltä just lähti omat pennut maailmalle Ellin meille saavuttua. Tytärtään Jatsia se ei juurikaan hoitanut luovutusiän jälkeen, mutta Elliä kyllä vielä sen aikuisiälläkin.
Missin kanssa oli helppo kulkea missä vain ja sen kanssa olisi voinut harrastaa varmasti ihan mitä vain. Kaikenlaista me kokeilimmekin mitä nyt vaan sain milloinkin päähäni. Se oli kyllä aina ilolla kaikkeen osallistumassa ja teki kaiken just eikä melkein täysillä.
Missi eli täysin terveenä siihen asti, että se sairastui syöpään syksyllä 2014. Kasvaimet kasvoivat todella nopeasti ja levisi niin paljon että elokuussa 2015 piti tyttö päästää pois.
Kiitokset Missille yhteisistä vuosista!
FI MVA V-06
"Siru"
24.9.1997 - 6.5.2012
Siru oli se minun ensimmäinen lapinkoira, erityisen rakas ja tärkeä.
Minulla oli samojedinkoiranarttu ja kun siitä sitten aika jätti, päätin ottaa uuden koiran, silloin haettiin Siru Muurolasta meidän perheeseen.
Siru kulki minun mukana opiskeluaikoinani paikasta toiseen, se eli mukanani niin omilleni muutot kuin tyttäreni syntymätkin. Paljon se elämänsä aikana minulle antoi ja opetti. Se oli paukkuarka ja aluksi pelkäsikin vähän kaikenlaista, mutta iän myötä se reipastui ja näyttelyistä se tykkäsi erityisen paljon. Siellä sitä ei mitkään äänet häirinneet, pääasia oli että sai esiintyä ja makupaloja annetaan tasaiseen tahtiin. Agilityä ja tokoa kokeilimme myös, tyttö oppi kaiken kyllä näppärästi, mutta ei me koskaan mitään lähdetty kilpailemaan asti.
Kerran kokeilin Sirun astuttaa, vaan se ei onnistunut. Hyvä niin, eihän se paukkuarkuutensa vuoksi olisi ollut se ihanteellisin jalostusnarttu. En minä sitä silloin osannut ajatella, sehän oli minulle vain niin tärkeä ja rakas koira, joka oli vieläpä erityisen kauniskin. Kennel Jehnajan nimi on silloin minulle myönnetty ja tästä jäi kytemään haave rodun kasvattamisesta.
Siru sairastui kohtutulehdukseen jonka seurauksena siltä jouduttiin leikkauttamaan kohtu pois. Onneksi tyttö siitä selvisi ja se sai elellä loppuelämänsä huoletonta, iloista ja tervettä elämää. Paukkuarkuuskaan ei enää vaikuttanut sen elämään milloinkaan muulloin kun ukkosella ja uutena vuotena. Vanhemmalla iällä siltä meni kokonaan kuulo ja sen jälkeen sitä ei häirinnyt nekään.
Pitkän elämän Siru eli, vanhalla iällä sillä alkoi menemään takajalat huonoon kuntoon ja lähdimme viimeiselle matkalle sen ollessa yli 14-vuoden ikäinen.
Siru oli tärkeä ja rakas ystävä, kiitos kaikesta!